Vuoden syöpälääkäri: Koti on paras paikka kuolla

Pidän potilasta kädestä kiinni. Inhimillisyys ja läheisyyden antaminen on tässä työssä tärkeää, sanoo kotisaattohoitotyötä tekevä lääkäri Laura Palanterä. Syöpäsäätiö palkitsi Palanterän Vuoden 2020 syöpälääkärinä.

”Koti on paras paikka kuolla”, vastaa saattohoitolääkäri Laura Palanterä epäröimättä kysymykseen, millainen on hyvä kuolema. Palanterä on nähnyt työssään, miten potilaan mieli ja keho rauhoittuvat kotona tuttujen äänien ja tuoksujen keskellä. Kipuja ja väsymystä on helpompi sietää tutussa ympäristössä.

”Ne potilaat, jotka saavat asiantuntevaa oirehoitoa kotona, arvostavat sitä kovasti. Pyrimme aina tarjoamaan mahdollisuutta olla kotona viimeiset hetket”, sanoo Palanterä.

”Jos kuoleva ei voi jäädä kotiin, on saattohoitoyksikkö hyvä vaihtoehto.”

Palanterä tekee saattohoitotyötä Helsingin kaupungin kotisairaalassa. Hän on koulutukseltaan yleislääketieteen erikoislääkäri, jolla on palliatiivisen lääketieteen ja saattohoidon erityispätevyys. Merkittävä osa hänen hoitamistaan potilaista sairastaa parantumatonta syöpää.

Kuolemasta voi puhua

Vuoden syöpälääkäriksi valittu Palanterä palkittiin myötätuntoisesta ja rohkeasta tavastaan hoitaa ja kohdata syöpäpotilaat.

”Kotisaattohoidossa meidän tehtävämme on luoda potilaalle niin hyvä ja turvallinen olo, että hän pärjää kotona. Kipua, pahoinvointia ja ahdistusta voi helpottaa lääkkeillä.”

Lääkärin tärkein työkalu on kuitenkin keskustelu potilaan kanssa. Kotikäynnillä saattohoitopotilaan luona menee aikaa tunnista kahteen ja puoleen tuntiin. Potilasta tulee kuunnella ja asiat on selitettävä rauhassa.  Kiire ei saa olla.

Palanterä korostaa, että lääkärin ja hoitajien on tärkeää olla potilaan kanssa mahdollisimman totuudenmukaisia. Potilaan ja omaisten tulee tietää tilanne, vaikka sitä olisi vaikea hyväksyä. Palanterällä on taito puhua vaikeista asioista empatialla mutta suoraan. Hän ei pelkää kohdata potilaiden ja omaisten voimakkaita tunteita.

Kuoleman kohtaaminen on ollut Palanterälle aina luonnollinen asia. Kun omassa elämässä on ollut paljon kuolemaa, on siitä luontevaa puhua. Omaa jaksamista helpottaa myös usko Jumalaan.

Viimeiset hetket kotona

Pahoinvointi ja väsymys rasittavat parantumattomasti sairasta yleensä niin paljon, että kuoleman tuomaa helpotusta alkaa odottaa. Kotisaattohoidon tavoite on ylläpitää hyvää elämänlaatua viimeiseen hetkeen saakka. Oloa voidaan helpottaa lääkityksellä.

”Pyrin auttamaan niin, että kenenkään ei tarvitse kärsiä. Inhimillisyys ja läheisyyden antaminen on tässä työssä tärkeää. Pidän potilasta kädestä kiinni, se on yhtä tärkeää kuin puhuminen.”

Palanterä pyrkii nostamaan esiin keskusteluissa elämän hyviä asioita. Muistellaan avioliiton parhaita aikoja ja sitä, mikä elämässä on ollut kaunista ja tuonut mielihyvää. Kotikuoleman voi järjestää kuolevan toiveiden mukaan. Kerran sängyn äärelle katettiin rapuillallinen.

Palanterän mielestä elämää ei pidä turhaan pitkittää. Jos eläminen on liian tuskallista, potilasta ei tule pitää väkisin hengissä.
98 prosenttia kotisaattohoidossa olevista potilaista kuolee nukkuessaan. Kun oireet ovat vaikeita, sedaatio takaa elämälle rauhallisen lopun. Sedaatiolla tarkoitetaan tajunnantason alentamista lääkkeillä niin, että potilas rauhoittuu kevyeen uneen ja kuolee luonnollisesti nukkuessaan. Palanterä tarkentaa, että sedaatio ei ole kuolinapua, eikä potilas kuole annettuun lääkkeeseen vaan sairauteensa. Potilaalle ja omaisille kerrotaan selkeästi, mitä tulee tapahtumaan.

Omaiset hätääntyvät ja ahdistuvat lähestyvästä kuolemasta usein kuolevaa enemmän. Asiantuntevan hoitotiimin läsnäoloa arvostetaan silloin todella paljon. Omaisia voi lohduttaa myös ajatus siitä, että läheinen sai kuolla rauhassa kotona.

”Rakkaasta luopuminen on vaikeaa. On suuri rakkauden teko omaisilta, että kuoleva läheinen saa olla kotona ja kuolla rauhallisesti tutussa ympäristössä.”

Kuolema ei ole mörkö

Kotisaattohoitoa ei Palanterän mukaan vielä yleisesti tunneta. Moni ei tiedä, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa elämän viimeisiä päiviä varten. Kotisaattohoitoa ei ole myöskään vielä tarjolla samalla tavalla kaikissa kunnissa.

Lääkäreiden saattohoitokoulutusta tulisi Palanterän mukaan lisätä. Työhön ei ole helppo saada lääkäreitä, sillä lääkärin työ on parantaa sairaita ja ylläpitää elämää. Jossain vaiheessa uraa olisi kaikkien lääkäreiden hyvä käydä saattohoitokurssi. -Minun työkokemuksellani on helppoa lähestyä ihmisiä ja olla kuolevan vierellä, sanoo pitkän uran terveyskeskuksessa tehnyt Palanterä.

Kuolemasta pitäisi ylipäänsä puhua enemmän.

”Kuolema on tänä päivänä mörkö, joka ei kuulu elämään. Kuolemasta ei puhuta. Olen vuosikausia rummuttanut, että kuolema on luonnollinen osa elämää.”

Teksti: Kaija Laitinen
Kuva: Eeva Anundi