Yhteen hiottu hoitoketju

–Toivottavasti leikataan, tiivistää dosentti Arto Rantala suolistosyöpäpotilaan hoidon. Leikkaus merkitsee, että potilas on hakeutunut hoitoon ajoissa.  Turun yliopistollisessa keskussairaalassa suolistosyöpäpotilaan hoitoketju on hioutunut monialaisen tiimin tarkaksi yhteistyöksi.

Suolistosyövän oireena ovat usein suolen toiminnan muutokset ja veri ulosteessa.

”Ulosteen veritestillä ja hemoglobiinin mittaamisella, simppeleillä asioilla voidaan lähteä liikkeelle. Kun jompikumpi tai molemmat ovat poikkeavia, voidaan potilas lähettää paksusuolen tähystykseen. Kun potilaalla on anemia ja ulosteessa verta, tähystys on ensimmäinen tutkimus”, Tyksin Vatsaelinkirurgian ja urologian klinikan toimialuejohtaja, dosentti Arto Rantala linjaa.

Mitä pienempänä syöpä saadaan leikattua, sitä paremmin potilas pärjää ja ennuste on hyvä. Silloin myös raskaita liitännäishoitoja tarvitaan vähemmän.
Hoitotapaan vaikuttaa arvio kasvaimesta, syövän levinneisyys ja potilaan kunto. Levinneisyyttä arvioidaan tietokonetomografiatutkimuksella ja peräsuolen magneettitutkimuksella. Suolistosyöpiä koskeva kolorektaalisyövän uusi kansallinen hoitosuositus löytyy Terveysportista, suosituksen yhtenä kirjoittajana on Tyksin syöpäklinikan osastonylilääkäri, dosentti Raija Ristamäki.

Monialainen ryhmä potilaan hoidon takana

Paksu- ja peräsuolisyöpä hoidetaan ensisijaisesti leikkaushoidolla.  Potilaalle kirurgi on se henkilö, jonka hän tapaa ensimmäisenä saatuaan diagnoosin.  Suolistosyöpäpotilaan hoito perustuu Tyksissä kuitenkin monialaiseen yhteistyöhön. Tämä on myös hoitosuosituksen mukainen käytäntö, josta on tutkitusti etua potilaalle.

”Halusimme parantaa hoidon laatua, patologin lausuntoja, röntgentutkimusten tulkintoja sekä liitännäishoitoihin ja sädehoitoon liittyviä asioita ja opettaa toisiamme”, Rantala kuvaa yhteistyön alkua jo vuonna 2003.

Monialayhteistyöryhmän kokouksessa ovat nyt viikoittain mukana leikkaavat kirurgit, syöpälääkärit, sädehoitolääkärit, patologit, radiologit sekä kirurgian ja syöpäklinikan vastuuhoitajat. Kokoontuminen on tärkeää hoitoketjun kannalta ja se säästää turhaa byrokratiaa.

”Meillä on myös erikoistuvia lääkäreitä aina mukana, koska tämä on opetuksellinen asia”, Ristamäki lisää.

Röntgen- ja patologisten tutkimusten tuplatsekkaus

Esimerkiksi peräsuolisyöpäpotilaat käsitellään monialakokouksissa, jolloin suunnitellaan leikkaus sekä sitä edeltävät hoidot. Sädehoitolääkäri, syöpälääkäri Annika Ålgars kertoo, että peräsuolisyövässä annetaan usein sädehoitoa jo ennen leikkausta, mikä voi vähentää syövän paikallista uusiutumista merkittävästi.  Ennen leikkausta annettavalla sädehoidon ja solunsalpaajien yhdistelmällä eli kemosädehoidolla voidaan sekä vähentää uusiutumisriskiä että pienentää kasvainta ennen leikkausta.

Yhteiskokouksessa käydään läpi kaikki jo leikatut sekä ongelmatapaukset, kuten levinneet suolistosyövät ja mietitään hoitoa.

”Tänään oli juuri tapaus, jossa oli levinnyt tauti, jossa etäpesäkkeet maksassa olivat pienet. Päätettiin, että syöpä leikataan suolistosta ensin. Jos etäpesäkkeet olisivat olleet suuret, järjestys olisi ollut toinen”, Rantala kertoo.

Radiologit tekevät myös ison työn. He katsovat ennen yhteiskokousta uudestaan potilaista otetut kuvat, vaikka ne on kertaalleen lausuttu ja katsottu, kun levinneisyys selvitetään.

”Samalla lailla patologi käy läpi tutkitut näytteet, näin tulokset eivät ole vain yhden patologin lausumia.”

Potilas koko tiimin hoidossa, vaikka tapaa vain kirurgin

”Nyt periaatteessa jokainen potilas saa oikeasti syöpälääkärin konsultaation, vaikka ei itse aina edes näe tätä lääkäriä”, Rantala kuvailee.

Potilas tapaa vielä ennen leikkausta leikkaavan kirurgin. Tyksissä pyritään siihen, että tämä olisi sama kirurgi, jonka potilas on tavannut jo aiemmin.  Yhteiskokouksissa on opittu myös, miten tärkeää on pystyä kertomaan potilaalle paremmin siitä, mitä leikkauksen jälkeen tapahtuu. Potilasta kiinnostaa, mitä syöpälääkkeitä annetaan ja mitä haittoja niistä on. Meneekö tukka?

”Yhteistyö on laajentanut meidän yleissivistystämme siitä, mitä pystytään sanomaan potilaille. Luulen, että potilaiden luottamus on lisääntynyt, että hei nämä ihmiset keskustelevat keskenään.”

Hoito on nyt entistä tasa-arvoisempaa. Ristamäki muistuttaa, että monialainen yhteistyö on myös kustannustehokasta.

Potilaalle peräsuolisyöpä, joka tarvitsee pitkän leikkausta edeltävän sädehoidon ja lääkehoidon yhdistelmän, leikkauksen ja jälkihoitoa, voi merkitä vuoden projektia.  Leikkauksessa potilaalle voidaan tehdä väliaikainen, joskus myös pysyvä avanne. Patologin tutkimusten jälkeen potilas saa lääkehoidon, sitten suojaava väliaikainen avanne poistetaan.

Hoitoprosessi vaatii kärsivällisyyttä, vaikka suolistosyövän liitännäishoidot ovat muuttuneet.  Nyt leikkauksen jälkeen voidaan selvitä myös entisen puolen vuoden sijaan kolmen kuukauden yhdistelmähoidolla.

Tutkimustyö on vienyt hoitoa eteenpäin.

 

Nykyään paikallishoitoja on monenlaisia. Voidaan antaa lämpökoagulaatiohoitoa tai radiofrekvenssiablaatiohoitoa, jonka tekee röntgenlääkäri tai antaa stereotaktista sädehoitoa”, Ålgars pohtii.

”Aikoinaan sädehoitoa annettiin vain leikkauksen jälkeen, eikä päästy yhtä hyviin tuloksiin kuin nyt. Tutkimustyö on vienyt hoitoa eteenpäin”, Rantala sanoo.

Teksti: Sini Silvàn
Kuvat: Vesa-Matti Väärä