Yritän pitää ilon mukana kaikessa mitä teen 

KASVO Eva Wahlström on juuri pakannut ja purkanut muuttokuorman perheensä kanssa ja on myös pienen vauvan kanssa äitiyslomalla. Kiireistään huolimatta hän on ehtinyt suunnitella tämän vuoden Roosa nauhan ja on monessa mukana Roosa nauha -kampanjan aikana. 

Kuka olet ja mistä tulet?   

Olen Eva Wahlström ja olen kotoisin Loviisasta. Olen asunut myös Hyvinkäällä, Helsingissä ja Espoossa, mutta olen juuri muuttanut Porvooseen. Olin yli 20 vuotta nyrkkeilijä, mutta tänä päivänä olen muotoilija. Olen valmistunut tila- ja kalustesuunnittelijaksi ja opiskelen nykymuotoilua Aalto yliopistossa. Olen myös valmistunut liikunnanohjaajaksi erikoisalana stressinkäsittely.

Mitä sinulle kuluu?   

Olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Opiskelut on keskeytetty hetkeksi ja olen kotona vauvan ja muiden lasten kanssa.

 Miten huolehdit terveydestäsi? 

Yritän olla tänä päivänä kohtuullinen kaikessa mitä teen. Liikun päivittäin ja syön monipuolisesti luomuruokaa, paljon hedelmiä ja kasviksia. Siinäkin olen kuitenkin kohtuullinen, eli en rajoita itseltäni mitään.  Nukkuminen on haasteeni; sen kanssa teen töitä. Yritän vähentää stressin määrää ja tapaani pallotella liian monta asiaa samaan aikaan, mutta sorrun siihen jatkuvasti. On tärkeää antaa aikaa läheisille. Yritän pitää ilon mukana kaikessa mitä teen kiitollisena kaikesta mitä saan kokea ja joka hetkestä.

 Vieläkö nyrkkeilet päivittäin? 

En. Nyrkkeilen kuukausittain. Se liittyy terveyteen: rakastan nyrkkeilyä, mutta kehoni ei kestä sitä. Vietän kuitenkin paljon aikaa nyrkkeilysalilla, sillä sekä mieheni että poikani nyrkkeilevät. Siirryin nyrkkeilystä ilma-akrobatiaan, jota harrastin ennen vauvan tuloa. Nykyään liikun päivittäin eri tavoilla, tanssin, seinäkiipeilen, pyöräilen, uin ja kuntoilen ylipäänsä.

Onko syöpä koskettanut sinua tai perhettäsi?

Isäni menehtyi 2004 vatsasyöpään. Isä ja äiti olivat eläneet yhdessä 14-vuotiaista asti. Isän kuolema vaikutti perheeseen paljon ja vaikuttaa edelleen. Kepeä lapsuus loppui isän sairastumiseen.  Vielä vuosia isän kuoleman jälkeen soitin hänelle ensimmäisenä, kunnes tajusin, mikä on tilanne. Numero ei ole enää käytössä. Isä on vahvasti mielessä ja jopa viikoittain saattaa itkettää, koska on ikävä ja harmittaa, että isä ei ole enää elossa.

Olet mukana Roosa nauha -kampanjassa. Mitä se sinulle antaa?

Olen iloinen, että saan auttaa. Tuntuu siltä, että yksilö voi vaikuttaa vähän asioihin ja monesti urheilu-ura on itsekäistä touhua, kun juostaan oman menestyksen perässä. Urheilu-ura on kuitenkin syy, että saan olla mukana Roosa nauha -keräyksessä. Tuntuu hyvältä, kun saan olla muita varten.

 Mitä haluaisit sanoa Syöpä-lehden lukijoille?

Nähdään hyvä tässä hetkessä ja nautitaan ihmisistä ympärillämme.

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuva: Marko Rantanen