Maksasyöpä

Useimmat maksasolusyövistä ovat pitkään oireettomia. Usein sairastunut oireilee vasta silloin, kun kasvain venyttää maksakapselia tai kun kasvain leviää lähielimiin. 

Maksasyövän tyypillisiä oireita ovat ylävatsassa oleva kipu, ruokahaluttomuus, täyttymisen tunne ja pahoinvointi. Pidemmälle edennyt maksasyöpä voi aiheuttaa laihtumista, kuumeilua ja keltaisuutta. Keltaisuus johtuu siitä, että maksa ei pysty poistamaan verestä sappiaineenvaihduntaa kuvaavaa bilirubiinia. 

Maksasyövän oireisiin voi kuulua myös kutinaa, joka johtuu veren sappihappopitoisuuden noususta.  

Maksakirroosi ja muut maksasairaudet altistavat maksasyövälle. Länsimaissa tavallisin kirroosin syy on alkoholinkäyttö. Maksakirroosin taustalla voi olla myös alkoholista riippumaton rasvamaksatulehdus, joka liittyy yleensä ylipainoon ja diabetekseen. Tällaiset rasvamaksatulehdukset ovat länsimaissa yleistyneet. 

Maailmanlaajuisesti yleisin syy on virusperäinen maksatulehdus, yleensä B- tai C- hepatiitti. Afrikan ja Aasian maissa virusperäiset maksatulehdukset ovat yleisiä, minkä seurauksena myös maksasyöpä on yleinen.  

Myös diabetes, korkea ikä, tupakointi ja lihavuus suurentavat hieman maksasyövän riskiä. 

Tavallista on, että maksasyöpä löydetään sattumalta. 

Jos epäillään maksasyöpää, ensimmäisiä tutkimuksia ovat yleensä verikokeet, josta maksan toimintakokeet ovat tärkeimpiä. Verikokeissa näkyy usein muutoksia, jos kyseessä on maksasyöpä. Maksasolusyöpä voi erittää verenkiertoon alfafetoproteiinia (AFP), jonka pitoisuus määritetään verikokeella. 

Ylävatsan kaikukuvauksella (ultraäänikuvaus), varjoainetehosteisella tietokonekerroskuvauksella (TT) tai magneettikuvauksella (MK) on mahdollista löytää pienikin maksassa oleva kasvain. Tietokonekerroskuvauksen tai magneettikuvauksen avulla nähdään, onko kasvain levinnyt ympäristöön ja verisuoniin. Joskus on vaikea päätellä, johtuvatko maksan ulkonäön muutokset maksakirroosista vai alkavasta maksasyövästä. 

Kuvantamistutkimuksen yhteydessä otetaan tarvittaessa kudosnäyte kasvaimesta, mutta kuvantaminen yksinäänkin riittää osalla. Näytteen perusteella varmistuu, onko kyseessä maksasolusyöpä, sappitiesyöpä vai maksassa oleva etäpesäke. 

Maksasolusyövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, jäljellä olevan maksan toimintakyvystä sekä potilaan soveltuvuudesta hoitotoimenpiteisiin. Yleisin käytetty luokitus on niin sanottu Barcelona-luokitus.

Etäpesäkkeitä syntyy todennäköisimmin keuhkoihin, etäimusolmukkeisiin ja luustoon. 

Levinneisyysaste 0 tai A

Yksittäinen minkä tahansa kokoinen kasvain, tai enintään kolme kasvainta joiden halkaisija enintään 3cm. Maksan toiminta hyvä.

Levinneisyysaste B

Useita kasvaimia mutta kaikki rajoittuvat maksan sisälle, ilman porttilaskimokontaktia. Maksan toiminta hyvä.

Levinneisyysaste C

Tauti levinnyt porttilaskimoon tai maksan ulkopuolelle. Lisäksi potilaat kenellä maksan toiminta ei ole hyvä, tai joiden yleiskunto on alentunut.

Levinneisyysaste D

Potilaat joiden toimintakyky tai maksan toimintakyky on niin heikko, että mikään hoitomuoto ei ole mahdollinen.

Maksasyövän hoito valitaan yksilöllisesti taudin levinneisyyden, maksan toimintakyvyn ja potilaan yleiskunnon perusteella. Hoidon valintaan vaikuttavat myös potilaan mahdolliset muut sairaudet ja lääkitykset. 

Maksasyövän ensisijainen parantava hoito on leikkaus. Se ei kuitenkaan ole läheskään aina mahdollinen. 

Edenneen maksasyövän hoitovaihtoehdot ovat rajalliset. 

Alkoholin ja muiden päihteiden haitallinen käyttö on lopetettava.

Leikkaus 

Maksasyöpä pyritään poistamaan leikkauksella eli maksan osapoistolla aina, kun se on mahdollista. Kuitenkin vain osa sairastuneista voidaan leikata. 

Leikkaus voidaan tehdä, jos kasvain sijaitsee sellaisessa maksan osassa, josta se voidaan poistaa, ja jäljelle jää riittävästi tervettä maksaa. Leikkauksen edellytyksenä on lisäksi se, että maksassa ei ole muita sairauksia eikä kasvain ole levinnyt maksan ulkopuolelle. Leikkausta ei voi tehdä, jos maksassa on huomattavia maksakirroosin aiheuttamia vaurioita. 

Maksansiirtoleikkaus on mahdollinen yksittäisissä tapauksissa. Maksansiirron etuna on, että potilas pääsee samalla eroon myös kirroottisesta maksasta. Maksansiirtoleikkaus voidaan tehdä, jos syöpä ei ole levinnyt maksan ulkopuolelle ja maksassa oleva kasvain on riittävän pieni. 

Uusiutuneen maksasyövän leikkaus: Uusiutunutta syöpää ei yleensä enää voi leikata, vaan sen hoidossa käytetään muita hoitoja. 

Paikallinen hoito 

Hepatosellulaarista kasvainta voidaan hoitaa myös paikallisesti joko kuumentamalla tai jäädyttämällä kasvainta, sädehoidolla tai paikallisilla ruiskutushoidoilla. Paikallinen hoito sopii potilaille, joiden yleiskunto tai muut sairaudet estävät leikkauksen. Hoito on tehokkainta, jos kasvain on pieni. Paikallinen hoito ei sovellu yli 4–5 senttimetrin kokoisten kasvainten hoitoon. 

Kuumennushoidossa (ns. termoablaatio) kasvaimeen työnnetään neula, joka kuumennetaan 60-140-asteiseksi. Se tuhoaa kasvainta paikallisesti. Yhä useammin kuumennushoitoa käytetään yhdessä leikkauksen kanssa. Tällöin osa kasvaimista leikataan pois ja loput hoidetaan kuumentamalla. 

Maksasyöpää on mahdollista hoitaa myös ohjaamalla solunsalpaajia kemoembolisaatio, TACE) tai säteilynlähteitä (radioembolisaatio, SIRT) suoraan maksavaltimoon, jolloin niiden teho kohdistuu ensisijaisesti kasvaimiin ja normaali maksakudos säästyy. Sen jälkeen kasvaimen ravinnon saanti pyritään estämään niin, että samat suonet tukitaan embolisoivalla aineella. 

Menetelmää käytetään yleensä tilanteissa, joissa leikkaushoito ei ole mahdollinen. Se voi pienentää kasvainta jonkun verran, minkä seurauksena oireet lievenevät ja elinikä pitenee. Joissakin poikkeustapauksissa hoito voi pienentää kasvainta jopa niin paljon, että kasvain on lopulta mahdollista leikata pois. 

Ulkoista stereotaktista sädehoitoa voidaan käyttää niissä tilanteissa, joissa muut paikallishoidot eivät ole mahdollisia esim. kasvaimen sijainnin vuoksi. Stereotaktisessa sädehoidossa suuri sädeannos kohdistetaan tarkasti maksapesäkkeen alueelle. Ulkoisen sädehoidon antaminen edellyttää, että maksan toiminta on riittävän hyvä, kasvainpesäkkeen ympäröivän maksakudoksen saama sädeannos jää riittävän alhaiseksi ja hoidettava pesäke sijaitsee turvallisella etäisyydellä sädeherkistä elimistä, esim. suolistosta.

Maksapesäkkeiden kudoksensisäisessä sädehoidossa (brakyhoito) säteilylähde viedään maksapesäkkeen sisään ihon läpi katetrin avulla. Sisäisen sädehoidon etu ulkoiseen sädehoitoon verrattuna on esim. ympäröivien tervekudosten vähäisempi sädeannos.

Uusiutuneen maksasyövän hoito: Jos syöpä uusiutuu maksaan leikkauksen jälkeen, sitä voidaan joskus hoitaa paikallishoidoilla. Edellytyksenä kuitenkin on, että tauti ei ole levinnyt maksan ulkopuolelle. 

Lääkehoidot 

Lääkehoidoista tavanomaiset solunsalpaajahoidot eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi maksasolusyövässä. Uusista täsmälääkkeistä on etsitty apua levinneen maksasyövän hoitoon. 

Näistä lääkkeistä on käytössä tällä hetkellä sorafenibi ja lenvatinibi. Se ei ole parantava hoito, vaan sen avulla on tarkoitus pienentää kasvainta ja lievittää levinneen taudin oireita. Joillekin potilaille lääkehoito voi aiheuttaa hoitoa rajoittavia haittavaikutuksia, kuten vatsa- ja iho-oireita, tai voimakasta verenpaineen nousua. Lääkkeet otetaan suun kautta.

Immuno-onkologinen hoito, joka aktivoi omaa puolustusjärjestelmää, on osoittautunut lupaavaksi hoidoksi yhdistettynä verisuonikasvutekijään. Myös muita yhdistelmiä tutkitaan. 

Nämä hoidot annetaan sairaalassa suonensisäisesti. Osalla potilaista tulee haittavaikutuksena voimakkaita tulehduksia, tai verenpaineen nousua.

Oireiden hoitaminen 

Sädehoitoa voidaan käyttää,esimerkiksi kivuliaiden etäpesäkkeiden hoitoon. Tavallisimmin sädehoitoa käytetään luustossa oleviin etäpesäkkeisiin. Maksan sädehoitoa rajoittaa se, että myös terveet maksakudokset reagoivat sädehoitoon hyvin herkästi. 

Maksasyövän aiheuttamia oireita, kuten kipuja, pahoinvointia ja kutinaa, voidaan lievittää lääkkeiden avulla. 

Seurantakäyntien määrä ja tiheys vaihtelevat syövän levinneisyyden ja toteutuneen hoidon (leikkaus, paikallishoito, lääkehoito) mukaan. Seurannassa käytetään verikokeita ja maksan kaiku-, magneetti- tai tietokonekerroskuvaustutkimuksia.

Yleensä maksasyöpää sairastaneita seurataan huolellisesti, koska maksasyöpä uusiutuu herkästi kirroottisessa maksassa. 

Maksasolusyövän ennuste on usein huono, koska se todetaan yleensä niin myöhään, että parantava leikkaus ei ole enää mahdollinen. Ennuste on sitä parempi, mitä nuorempi sairastunut on ja mitä varhaisemmassa vaiheessa syöpä todetaan. Kaikista maksasolusyövän sairastaneista viiden vuoden kuluttua elossa on vain 9 prosenttia eli joka yhdestoista sairastunut.