Salakavala haimasyöpä on huonomaineinen tauti

Haimasyövän oireiden epämääräisyyden vuoksi sairaus havaitaan usein liian myöhään parantavien hoitojen kannalta. Uudet yhdistelmähoidot voivat kuitenkin pidentää potilaan elinaikaa.

Haimasyöpä on vaikea sairaus, joka toteamisvaiheessa on usein edennyt jo pitkälle. Se ehtii tehdä etäpesäkkeitä epämääräisin oirein ja jopa oireettomasti, eikä syöpää välttämättä havaita kuvantamisessakaan. Tästä syystä haimasyöpä on huonoennusteinen ja kuolleisuus on melkein sama kuin ilmaantuvuus. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ennuste on kuitenkin parantunut. Elossa olon kannalta tärkeimpiä seikkoja ovat erilaisten solunsalpaajahoitojen kehittyminen.

”Olemme saaneet uusia yhdistelmähoitoja, joissa käytetään useita eri solunsalpaajia, minkä on havaittu toimivan yksittäisiä sytostaatteja paremmin”, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Hanna Seppänen kertoo.

”Kirurginen hoito sen sijaan on ongelmallista, sillä usein sairaus havaitaan sellaisessa vaiheessa, jossa leikkauksesta ei ole hyötyä. Leikkauksiin liittyy muutenkin hankalia komplikaatioriskejä, joten potilaan pitää olla riittävän hyvässä kunnossa ennen leikkausta. Kirurgialla saadaan harvoin apua, mikäli etäpesäkkeitä on esimerkiksi maksassa tai keuhkoissa. Näistä syistä vain 10–15 prosenttia sairastuneista päätyy leikkaushoitoon.”

Mini-invasiiviset eli tähystyskirurgiset hoidot kehittyvät edelleen. Muun muassa robottiavusteisia toimenpiteitä tehdään useammin. Lisäksi käynnissä on kansainvälisiä tutkimuksia, joissa pyritään selvittämään, millaisissa tapauksissa etäpesäkkeitä voitaisiin hoitaa radikaalitavoitteisesti ja siten pidentää potilaan elinaikaa. Potilaan tulisi olla riittävän hyvässä kunnossa kestääkseen hoitoa.

”Pääongelmana on se, että haimasyöpiä on niin erilaisia, että tyypittäminen parhaan lääkehoidon löytämiseksi on vaikeaa. Lisäksi näyttää siltä, että haimasyöpäsolut tavallaan lymyävät kasvaimen sisällä, puhutaan stroomakomponentista. Arvellaan, että eräänlainen kasvaimen sidekudosverkko estää solunsalpaajaa pääsemästä perille. Nämä ovat teorioita, jotka vaativat lisää tutkimusta”, Seppänen pohtii.

Haimasyöpää on vaikea tunnistaa

Haimasyövän tausta on niin monitekijäinen, että sairautta on vaikea ennaltaehkäistä, mutta tiedetään, että lihavuus, tupakointi ja alkoholi lisäävät riskiä sairastua. Perusterveydenhuollossa sitä on hankala tunnistaa ja usein sairaus paljastuu vasta, kun iho kellastuu, tulee voimakasta painonlaskua tai rasvaripuli. Kun oireet ovat näin dramaattisia pääsee nopeasti tutkimuksiin. Usein syöpä on siinä vaiheessa kuitenkin ehtinyt jo levitä.

Haimasyöpä on salakavala sairaus myös siinä mielessä, että sitä ei välttämättä näy varhaisvaiheessa kuvantamistutkimuksissa.

”Kun jälkikäteen on tarkasteltu potilaiden varhaisempia kuvantamisia ja pyritty selvittämään, olisiko niissä pitänyt huomata merkkejä syövästä, ei niitä kuitenkaan välttämättä voitu havaita. Yksi tutkimusalue on, pystyisikö tekoäly löytämään kuvantamisesta syöpään viittaavia merkkejä.”

Tutkimusta ja sen resurssointia tarvitaan todella paljon. Menetelmät kehittyvät, mutta kääntöpuolena on, että uudet menetelmät ovat usein kalliita. Rahoituksen tarve on suuri, niin kuin kaikessa syöpätutkimuksessa. Juuri huonoennusteisuuden vuoksi olisi tärkeää saada lisää keinoja auttaa potilaita aiempaa paremmin.

Tutkimusaiheena varhainen diagnosointi

Tärkeä haimasyövän tutkimusaihe sekä Suomessa että muualla maailmassa on sen varhainen diagnosointi. Yksi aktiivinen tutkimus on haimasyöpäsolujen viljely, joka on aloitettu vuonna 2015 Helsingin yliopistossa. Tavoitteena on kehittää viljelytekniikkaa ja siten saada parempia mahdollisuuksia yksilölliseen hoitoon.

Yhteistyö tutkijoiden ja kliinikoiden välillä on tärkeää. Hanna Seppänen toimii Helsingin yliopistollisessa sairaalassa ylämahan kasvaintauteja hoitavassa yksiköissä. Leikkaushoitojen lisäksi hän tekee tutkimustyötä.

”Työn rytmittäminen vaatii luovimista, sillä tutkimukseen täytyy jäädä aikaa. Meillä Meilahdessa on erittäin tutkimusmyönteinen ilmapiiri. Käynnissä on yliopistojen yhteishankkeita ja teemme hyvää yhteistyötä eri organisaatioiden kanssa.”

”Yksi tutkimusalueeni on muun muassa erilaiset liitännäislääkehoidot. Tavoitteena on löytää lääkkeitä, jotka toimivat esimerkiksi solusalpaajien kanssa yhdessä. Pyrimme myös selvittämään, miten kirurgiaa kyettäisiin tekemään vielä turvallisemmin. Lääkkeellisen hoidon ja kirurgisen hoidon kokonaisuutta olisi hyvä saada parannettua siten, että eri hoitotoimenpiteiden ajoitusta tutkittaisiin. Olemme esimerkiksi todenneet omilla potilaillamme, että ennen kirurgiaa annettu solunsalpaajahoito aiheuttaa verisuonitukoksia, mikä lyhentää elinajanodotusta. Tästä syystä tutkimuksessa oleville potilaille annetaan satunnaistettuna estohoitoa, eli verenohennuslääkettä”, Seppänen kertoo.

Mahdollisuus auttaa potilasta

Huonoennusteinen syöpä on suuri järkytys potilaille ja tämän läheisille. Myös lääkärin kannalta potilastyö voi pahimmillaan olla raskasta tilanteissa, joissa ei voi tarjota radikaalia hoitoa. Silloin on suuri apu siitä, että voi keskustella muiden työyhteisön jäsenien kanssa ja että omassa elämässään voi vapaa-aikana keskittyä iloa tuoviin asioihin, kuten perheeseen ja harrastuksiin. Toivon kipinää taas tuo se, että aina on kuitenkin jotain tehtävissä potilaan auttamiseksi. Palliatiivinen hoito pidentää elinikää ja tavoitteena on myös oireiden lievittäminen.

”Minun työtäni on kertoa potilaalle huono ennuste. Siihen ei ole taikakeinoa, täytyy olla aivan rehellinen ja kertoa, mitä olisi tehtävissä. Tavoitteena on myös saattohoitovaiheen laadukas hoito, se on tärkeää. Haimasyövän loppuvaiheeseen kuuluvat kivut ja niitä on tärkeä hoitaa, siksi pitää tehdä aktiivista yhteistyötä yksilöllisen kivunhoidon toteuttamiseksi”, Seppänen painottaa.

Joskus potilas saattaa pyrkiä hakemaan lisää apua yksityisestä syöpäsairaalasta tai ulkomailta, mikäli julkinen terveydenhuolto toteaa, että radikaalitavoitteista hoitoa ei voida tarjota. Jotkut potilaista saattavat hakeutua muualle selvittääkseen, mitä vaihtoehtoja on saatavilla.

”Mikäli lääkehoito lykkääntyy esimerkiksi parin viikon päähän, saatetaan hakeutua hoitoon yksityiselle puolelle tai ulkomaille. Haimasyövän hoidossa potilaat kuitenkin hyötyvät siitä, että hoito keskitetään ja siten on enemmän osaamista. Suomessa hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin, mikä on toiminut hyvin”, Seppänen painottaa.

Diagnoosin jälkeen potilaan elinaika vaihtelee hoidoista ja levinneisyydestä riippuen. Jos potilas pystytään hoitamaan kirurgialla yhdistettynä sytostaatteihin, voi se tarkoittaa useamman vuoden elinaikaa. Mikäli etäispesäkkeitä on laajasti, ei yleensä enää puhuta vuosista. Toki aina on ihmisiä, joiden sairaus ei etene tilastojen mukaan.

Julkisessa terveydenhuollossa syöpätaudeilla on laaja tukihuolto. Lääkäreiden ja hoitajien lisäksi saatavilla on psykologista tukea ja esimerkiksi ravinto-ohjausta.

”Syöpäjärjestöjen tarjoama vertaistuki on arvokasta. Saattohoidossa pyritään käyttämään kotisairaanhoitoa ja tavoitteena on, että potilaalla on aina puhelinnumero, johon voi tarvittaessa soittaa. Monet kokevat myös tärkeäksi saada keskustella sairaalapastorin kanssa.”

Teksti Arja-Leena Paavola
Kuva:  Laura Tammisto