Syöpään sairastuneelle on tarjolla monenlaisia geenitestejä

Geenitestit ovat viime vuosikymmeninä tulleet osaksi lääketieteen arkipäivää. Syöpään sairastuneellekin tehdään usein geenitestejä. Sairastuneet saattavat olla hiukan ymmällään näiden geenitestien äärellä. Joskus sanotaan, että testi liittyy syövän periytyvyyteen, joskus taas vakuutetaan, ettei se millään lailla liity perinnöllisyyteen. Joskus kerrotaan testin vaikuttavan lääkevalintoihin tai -annostuksiin ja joskus puolestaan seurannan suunnitteluun.

Testejä on erilaisia: syöpäkudoksen geenimuunnosten toteaminen ja lääkkeiden aineenvaihduntaa selvittäviä testejä tehdään, jotta löydettäisi paras lääke sairastuneelle. Periytyvää syöpäalttiutta testataan niiltä, joiden suvussa epäillään periytyvää, syövälle altistavaa geeniä.

Periytyvän syöpäalttiuden tunnistaminen

Joskus peritty geenimuutos aiheuttaa tavallista suuremman riskin sairastua syöpään. Tällöin puhutaan periytyvästä syöpäalttiudesta. Tavallisimmin tällainen alttius ilmenee suolisto- tai rintasyöpänä.

Kun suvussa esiintyy esimerkiksi rintasyövälle altistava geenimuutos, on suvussa näitä tai samaan ”syöpäperheeseen” kuuluvia muita syöpiä, kuten munasarja- ja eturauhassyöpiä, tavallista useammin. Lisäksi syöpätapaukset ilmaantuvat nuorempana kuin yleensä ja samalla henkilöllä saattaa olla useita syöpiä.

Kun syöpäpotilaan sukuhistoria tai taudin ilmaantumisikä viittaavat mahdolliseen periytyvään syöpäalttiuteen, ehdotetaan yleensä asian selvittämistä geenitestillä. Jos sairastuneelta löytyy tunnettu syövälle altistava mutaatio, vaikuttaa se taudin hoitoon ja seurannan suunnitteluun, koska hoidetun syövänkin jälkeen peritty syöpäalttius on olemassa.

Henkilön lähisuvussa on todennäköisesti muitakin, jotka ovat perineet altistavan mutaation ja sen mukana tavallista isomman syöpäriskin. Siksi mutaation löydyttyä ehdotetaan, että myös lähisuvun tilanne selvitetään.

Toisin sanoen: geenitesti on löytänyt muutoksen, joka on periytyvä ja jolla on vaikutusta potilaan ja lähisukulaisten terveydenhuollon suunnitteluun.

Syöpäkudoksen geenimuutosten toteaminen

Syöpäkasvaimessa tapahtuu jo sen varhaisessa vaiheessa paikallisia geenimutaatioita. Syövän kasvaessa mutaatioita tulee usein yhä lisää ja niiden kumuloitumisella on vaikutusta kasvaimen käyttäytymiseen ja etäpesäkkeiden ilmaantumisen riskiin.

Joissain tapauksissa syöpäkudoksen mutaatiot antavat vihjeen siitä, millainen ennuste taudille on odotettavissa tai mikä lääke tehoaa siihen parhaiten. Jotkin lääkkeet vaikuttavat ainoastaan kasvaimiin, joissa on tietty mutaatio.

Geenitesti löytää siis mutaation, joka esiintyy paikallisesti syöpäkudoksessa eikä ole periytyvä. Tällaisella muutoksella ei ole merkitystä lähisukulaisten terveyden kannalta.

Geenitestit lääkevalinnan tarkentamiseksi

Kun syöpäpotilaan lääkehoitoa suunnitellaan, saattaa sopivimmalla lääkkeellä olla sivuvaikutusriskejä, joihin geenit vaikuttavat. Kysymys on niin sanotuista farmakogeneettisistä muutoksista, jotka ovat perittyjä pikku poikkeavuuksia henkilön aineenvaihdunnassa. Niillä ei tiedetä olevan mitään vaikutusta jokapäiväisessä elämässä, mutta joihinkin lääkehoitoihin ne vaikuttavat merkittävästi.

Eräs tällainen farmakogeneettinen muutos on mutaatio DPYD-geenissä. Kun henkilöllä on tällainen peritty mutaatio, hänen elimistönsä tuottaa vähän tai ei ollenkaan DPD-entsyymiä. Tietyissä sytostaattihoidoissa näillä henkilöillä on erityisen suuri riski saada vakavia sivuvaikutuksia. Lääkitykseen vaikuttavia muutoksia löytyy noin 3-5 prosentilla väestöstä. Heille annetaan lääkettä pienemmällä annoksella ja tarkkaillaan valppaasti mahdollisia sivuvaikutuksia.

Farmakogeneettiset geenimuutokset ovat periytyviä. Henkilö on todennäköisesti saanut muutoksen toiselta vanhemmaltaan, tosin joskus harvoin kysymyksessä saattaa olla uusi mutaatio. Muutos voi olla osalla hänen sisaruksistaan ja lapsistaan. Koska muutoksesta ei ole haittaa tavallisessa elämässä, ei sitä testata lähisukulaisilta.

Kysymyksessä on siis periytyvä geenimuutos, jonka löytyminen ei edellytä sukulaisten tutkimista.

Monia geenitestejä samalle henkilölle

Joskus syöpää sairastavalle voidaan tehdä jopa kaikki yllä mainitut geenitutkimukset. Hänen syöpänsä herättää kenties epäilyn periytyvästä syövästä, jolloin tutkitaan tiettyjen syöpäalttiusgeenien mutaatioita. Hoitoa suunniteltaessa voidaan haluta tutkia syöpäkudoksen geenimuutoksia tilanteeseen sopivimman hoidon valitsemiseksi. Jos sytostaattihoitoa suunnitellaan aloitettavaksi tietyillä lääkkeillä, tehdään ennen hoidon aloittamista farmakogeneettinen testi. Ei ihme, jos moninaiset geenitestit panevat pään pyörälle.

Tulossa on uudenlaisia testejä

Hyvin varhaisen syövän tunnistaminen verenkierrossa olevan miRNAn avulla

Aivan pieni, alkava syöpäkasvain ei yleensä aiheuta mitään oireita eikä ehkä edes näy seulontatutkimuksissa. Siksi tutkijat ovat yrittäneet etsiä keinoja todeta hyvin varhaisia, oireettomia syövänalkuja.

Eräs tutkimuslinja selvittää, voisivatko geenien säätelyyn ja toimintaan liittyvän ns. mikroRNA:n muutokset paljastaa varhaisen syövän. Tällaisia muutoksia mitataan verinäytteistä. Tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että näin pystyttäisiin tunnistamaan varhaisia syöpiä tai toisaalta selvittämään jo todetun syövän kehityksessä tapahtuvia muutoksia.

Periaatteessa tällainen testi voitaisi tehdä verinäytteestä seulontatutkimuksena terveelle väestölle. Menetelmä on kuitenkin liian monimutkainen ja kallis soveltuakseen väestön syöpäseulontaan. Sen sijaan se saattaa sopia tilanteisiin, joissa selvitetään parantuneen taudin mahdollista uusiutumista. Menetelmä ei ole vielä yleisesti käytössä, mutta jollekulle saatetaan tarjota tällaisia testejä jonkin tutkimusprojektin yhteydessä.

Kysymys on geenien toimintaan liittyvästä muutoksesta, joka on testattavissa verikokeella, mutta muutos ei liity mitenkään periytyvyyteen.

Syövän riskiprofilointi genominlaajuisesti määritettävän PRS-arvon avulla

Biopankkiaineistojen avulla tehty tutkimus on lisännyt tietoa syövän syntyyn vaikuttavista tekijöistä. Joskus taustalla on peritty alttius kuten edellä on kerrottu. Useimmiten tällaista yhden mutaation aiheuttamaa alttiutta ei ole, mutta lukuisten eri geenivarianttien yhteisvaikutus lisää sairastumisriskiä.  Syövälle altistavista perimän alueista voidaan nykymenetelmin rakentaa polygeenisia riskisummia (PRS), jotka kuvaavat henkilön perinnöllistä sairastumisriskiä.

Väestöstä voitaisi etsiä henkilöitä, joiden PRS-riski sairastua tiettyihin syöpiin, esimerkiksi rinta-, eturauhas- tai vaikkapa haimasyöpään on selvästi muuta väestöä suurempi. Heidän tilannettaan voitaisi seurata, jotta syöpä todettaisi ja hoidettaisi varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi rintasyöpää voitaisi seuloa nuorempana niiltä, joilla on muuta väestöä korkeampi sairastumisriski. On kuitenkin muistettava, että genomitieto antaa vain riskiarvion.

Mahdolliseen syöpää ehkäisevään käyttäytymiseen tai seulontoihin vaaditaan sekä yksilön että terveydenhuoltojärjestelmän tuki.

Kun henkilöllä olisi korkea PRS-riski jonkin syövän suhteen, saattaisi tämä riski olla jonkin verran  koholla myös esimerkiksi hänen sisaruksillaan. Koska PRS-arviointi ei ole vielä käytössä, ei vielä tiedetä, olisiko myös lähisuku jollain tavoin huomioitava.

Kysymys on lukuisten perittyjen, tavallisten geenimuotojen mahdollisesta yhteisvaikutuksesta, jonka kliinistä käyttöä ja merkitystä lähisuvun kannalta ollaan vasta arvioimassa.

Mitä tästä kaikesta tulisi oppia?

Geenien ja koko perimän tutkimus on edistynyt huimaa vauhtia, mutta lisää tutkimusta tarvitaan edelleen. Potilaalle tai terveelle kansalaiselle saatetaan terveydenhuollossa ehdottaa erilaisia geenitestejä ja joskus niitä tehdään niin rutiininomaisesti, ettei asiasta ihmeemmin edes neuvotella, näin on esimerkiksi DPYD-testin kohdalla. Kannattaa kysyä, jos ei ymmärrä mitä ja miksi testataan.

Eri tilanteissa tehdään erityyppisiä geenitestejä, eikä hoitavalla lääkärillä kenties ole aikaa selittää tietyn testin merkitystä perusteellisesti. Usein kysymykset myös nousevat mieleen vasta joskus myöhemmin kotona. Eräs tapa saada selkoa geenitestiensä merkityksestä on soittaa Syöpäjärjestöjen Luoto-keskustelutukeen ja keskustella näitä asioita osaavan sairaanhoitajan kanssa.

Helena Kääriäinen
Perinnöllisyyslääkäri