Onko viini viisasten juoma?
Keskustelu alkoholin käytöstä keskittyy usein vain sen haittoihin. Alkoholin käyttöä pyritään suitsimaan saatavuutta rajoittamalla ja hintaa nostamalla. Jotta käyttöön voitaisiin vaikuttaa, pitää tutkija Antti Maunun mielestä miettiä ihmisten sosiaalisia ja emotionaalisia syitä käyttää alkoholia.
”Alkoholi ei ole vain hyvä tai paha, enkeli tai paholainen”, Antti Maunu kuvaa.
Kukaan ei käyttäisi alkoholia, jos se olisi vain paha asia. Alkoholi särkee jään tapaamisissa ja toimii voiteluaineena sosiaalisissa suhteissa.
”Tämä kaksijakoisuus pitää tunnustaa, jotta voisi miettiä omaa alkoholin käyttöään ja vähentää sitä”, Maunu sanoo.
Jos juominen on rituaali, joka muuttaa harmaan arjen viikonlopuksi tai juhlaksi, voisiko se saunaolut tai kuohuva malja olla alkoholiton?
Jotakuta voi jännittää osallistua juhliin tai illanviettoon ilman alkoholia, voi olla vaivaantunut olo.
”On opittu tapa, että pienessä humalassa on hauskaa ja helpompaa olla muiden kanssa”, Maunu selittää.
”Siitä tavasta voi myös oppia pois.”
Hän on tavannut niitä, jotka ovat itsekin yllättyneet siitä, miten helppoa on ollut osallistua tapaamisiin ja baari-iltoihin selvin päin.
”Voi olla valtava löytö, että voin mennä keikalle ja tulla autolla kotiin”, hän kannustaa.
Parasta on, että hyvin nukutun yön jälkeen seuraavana päivänä on täynnä virtaa, toisin kun silloin kun on juonut alkoholia.
Perjantaina korkki aukeaa
Alkoholi on kiinteä osa suomalaisten juhlia, lomia ja viikonlopunviettoa. Olut vapautui 60-luvun lopussa ja alkoholin käyttö alkoi symbolisoida uutta vapaampaa ja rennompaa kulttuuria. Vanha raittiuskulttuuri alkoi näyttäytyä tunkkaisena ja moralistisena. Juomisesta kieltäytyminen oli epäilyttävää: jos kieltäytyi juomasta, kieltäytyi myös yhteisestä kivasta.
”Juominen avasi portit yhdessäoloon ja vapauteen”, tutkija Antti Maunu kuvailee.
Alkoholin kulttuurista ylikorostumista voidaan pitää vastareaktiona aiemmille rajoittaville alkoholiasenteille. Vapaamielisyys alkoholiasioissa onkin Suomessa helposti tarkoittanut alkoholinkäytön ja sen mahdollisuuksien maksimointia eikä aitoa valinnanvapautta olla myös juomatta alkoholia.
Maunu kutsuu 1960-luvulta 2000-luvulle ulottuvaa jaksoa ”karnevalistiseksi ajaksi”. Täysraittiiden osuus oli pitkään hyvin pieni. Nyt suunta näyttää muuttuvan.
Erityisesti nuoret vähentävät alkoholin käyttöä. Uusraittiudessa korostuvat terveys, suorituskyky ja elämän optimointi. Alkoholi ei sovi yhteen ekologisen ja hyvinvointia korostavan elämäntavan kanssa. Samalla raittius on muuttunut yksilöllisemmäksi. Aiemmin raittiusaate oli usein yhteisöllistä ja perhekeskeistä
– nyt keskiössä on oma olo ja jaksaminen.
Myös ihanteet ovat muuttuneet. Yritysjohtajan stereotyyppi ei enää ole roteva sikarinpolttaja, vaan triathlonia harrastava, itseään mittaava suorittaja. Älykellot tekevät näkyväksi sen, minkä moni tuntee: alkoholi heikentää unen laatua jo pieninä annoksina.
Nuorten suhde alkoholiin heijastaa laajempaakin epävarmuutta. He eivät tänä päivänä biletä vailla huolta huomisesta, vaan ovat huolissaan maailman tilanteesta, ilmaston lämpenemisestä ja siitä, pääsevätkö he työelämään.
”Protestanttinen puritaanisuus korostuu tässäkin, miten keskeistä nuorille on, se että he saavat töitä”, Maunu huomauttaa.
”Kevyt hauskanpito ei maistu, kun miettii koko ajan, tekeekö kaiken oikein ja pääseekö osalliseksi.”
Myös lisääntyneet mielenterveyden haasteet vaikuttavat juomisen vähentymiseen. Jos huomaa, että alkoholi lisää masennusta tai ahdistusta, ei ehkä tee mieli juoda.
Vaikuttaa siltä, että uusraittius on nuorten valinta: vanhimmat ikäluokat eivät ole niinkään vähentäneet juomistaan. Suuret ikäluokat olivat ensimmäisiä, jotka joivat nuorena runsaasti – ja moni on jatkanut samaan tapaan. Myös 60- ja 70-luvuilla syntyneet käyttävät alkoholia nuorempia enemmän.
Lasi viiniä siirtää vapaalle
Alkoholin käyttö on aina ollut arjen kanssa jännitteessä, alkoholi ja arki eivät ole Suomessa sopineet yhteen. Arki on ollut protestanttisessa ympäristössä puritanistista ja ankeaa.
Alkoholin nauttiminen on siirtymäriitti, jossa siirrytään arjesta viikonloppuun tai juhlaan. Kaikki tietävät, että kun kilistellään kuohuviinillä, on juhla.
Rankan työviikon jälkeen olut tai lasi viiniä siirtää vapaalle. Viimeistään maanantaiaamuna korkki on mennyt kiinni. Jos on hoitanut työnsä, on viikonloppuisin voinut juoda vähän enemmänkin.
”Juomisen vieminen arjen reunoille tai sen yli on ollut Suomessa keskeinen kulttuurinen keino säädellä juomista sekä sen haittoja. Juominen erotetaan arjesta, jotta arjen tärkeät rutiinit kuten työ ja perhe-elämä eivät vaarantuisi”, Maunu kuvailee.
Suomessa on oltu huolissaan uusista tilanteista, joissa alkoholia tarjoillaan. Mitä se sellainen viinijooga on? Tarjotaanko lasten syntymäpäivillä aikuisille viiniä?
Alkoholinkäytön ihanteena on Suomessa ollut 50-luvulta asti eurooppalainen viinikulttuuri, jossa lasi viiniä kuuluu aterioille. Tämä kulttuuri ei ole kuitenkaan koskaan rantautunut Suomeen. Se, että viini olisi osa arkea ja elintarvike, on vastakohta suomalaiselle juomiselle, jossa alkoholin tehtävä on ollut arjesta poisvieminen.
”Viinin juominen eurooppalaisittain on ollut tapa oikeuttaa alkoholin käyttöä ja tehdä siitä hienompaa, hyväksyttyä”, Maunu sanoo.
Eurooppalaiseen juomatapaan kuuluva päivittäinen
viininjuonti aterioilla on tuhoisinta yhdistettynä runsaampaan viikonloppukäyttöön. Alkoholin haitallisuus liittyy juotuun määrään, ei siihen onko lasissa kallista viiniä vai kossua tai juodaanko se aterian yhteydessä vai puiston penkillä.
Tällä hetkellä suomalaista alkoholipolitiikkaa tehdään myyttiselle eurooppalaiselle viininjuojalle. Viimeksi miedot viinit on vapautettu ruokakauppoihin. Se ei kasvattanut alkoholin kulutusta, mikä hämmästyttää tutkijaakin.
”Se oli todella suuri yllätys”, Maunu toteaa. Hän lisää, että kulutukseen vaikuttaa myyntipaikkojen määrän lisäksi myös hinta.
”Kauppoihin tulleet miedot viinit ja nelosolut ovat huomattavasti kalliimpia kun keskiolut, jos ajattelee suhteellista alkoholin määrää, hän selittää.
”Suomalaisten alkoholin kokonaiskulutuksesta yli puolet on olutta.”
Edullista Pirkka-kossua ei siis kannattane lähiaikoina tuoda kauppoihin.
Tilastojen mukaan alkoholin ongelmakäyttäjiä on Suomessa paljon, noin 10 % väestöstä. Aika monen muunkin kannattaisi pohtia omaa alkoholinkäyttöään. Tutkija kannustaa siihen: hän on tutkinut viime aikoina vähentäjiä.
”Kannattaa pohtia alkoholin hyötyjä ja haittoja ja miettiä, miten hyötyjä voisi saada muutenkin”, hän kannustaa.
”Moni yllättyy myönteisesti, mitä tapahtuu kun juomista vähentää.”
Ehkä alkoholiton saunaolut toimii yhtä hyvin kuin alkoholillinen. Juhlissa voi olla kivaa myös ilman alkoholia.
Elämä on täynnä riskejä. Voit valita myös sen lasin viiniä. Mutta mieti, onko se viinilasillinen todella oma päätös – vai tapa, jota ei ole koskaan pysähtynyt kyseenalaistamaan?
teksti Maarit Rautio
kuvat Eeva Anundi
1_
