Aino Malin on mukana OLKA-toiminnassa
Jyväskyläläinen Aino Malin antaa aikaansa OLKA-toiminnan vapaaehtoisena. Hän käy syöpäosastolla juttelemassa potilaiden kanssa. Hän vierailee myös terveysaseman palliatiivisella osastolla seurustelemassa.
”Olen 67-vuotias eläkeläinen ja kahden aikuisen pojan äiti. Työelämässä sain yhden ammatin sijaan monta ammattia koulutuksen ja kansainvälistämisen sekä matkailun ja kongressien maailmasta. Eläkkeelle jääminen antoi paljon uudenlaista, vapaata aikaa. Huomasin, että liikunnan ja muiden harrastusteni lisäksi minulla on sekä kiinnostusta että aikaa olla mukana vapaaehtoistyössä, jota olen aina kovasti arvostanut.
En ole itse sairastanut syöpää, mutta lapsuudenperheeni neljästä jäsenestä kaksi on menehtynyt syöpään. Olen seurannut läheltä pitkiä, riuduttavia sairauksia ja ollut läsnä isäni, äitini ja sisareni kuollessa. Pidän oman elämäni kannalta arvokkaana sitä, että olin heidän luonaan lähdön hetkellä.
Kun sisareni sairastui syöpään, tarvitsin apua ja tukea suruuni ja pelkooni. Ystäväni kertoi silloin minulle, että Keski-Suomen Syöpäyhdistys auttaa myös sairastuneen läheisiä. Otin yhteyttä ja sain arvokasta keskusteluapua ja lohtua.
Saatoin sisartani Helsingissä, Terhokodissa hänen elämänsä viimeisten vuorokausien ajan. Tutustuin saattohoidon tukihenkilöihin, joiden antama apu auttoi minua suuresti. Ajattelin silloin, että jos Jyväskylään joskus perustetaan saattohoito-osasto, olisin mielelläni käytettävissä sairastuneiden ja heidän läheistensä tukemisessa.
Miten päädyit Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen vapaaehtoiseksi?
Olin mukana Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen saattohoidon tukihenkilökoulutuksessa keväällä 2024 ja osallistuin jo ennen sitä OLKA-vapaaehtoistoiminnan perehdytystilaisuuksiin. Olen kokenut molempien järjestöjen tilaisuudet sisällöltään antoisiksi ja saanut niistä hyvät valmiudet vapaaehtoistyöhön.
Olen itse saanut oikealla hetkellä ja suuressa surussani tukea ja lohdutusta ihmisiltä, jotka ymmärtävät, mistä on kyse. Oma panokseni on kiitos siitä. Minulle on tärkeää, että vapaaehtoistyöni on merkityksellistä. Tässä tehtävässä pääsen lähelle toista ihmistä, jonka kanssa voin jakaa hetken elämää. Toivon myös, ettei kenenkään tarvitsisi olla yksin sairautensa vaikeissa vaiheissa.
Mikä on ollut paras hetkesi vapaaehtoistyössäsi?
Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin jaettu ilo tai suru koskettaa sekä kertojaa että kuulijaa, ja tunne on yhteinen. Olen kiitollinen saamastani luottamuksesta kuulijana sekä niistä kokemuksista, joihin olen juttuhetkissä päässyt mukaan. Tämä työ ei ole raskasta – toisin kuin usein luullaan.
Millaisia terveisiä lähetät Syöpä-lehden lukijoille?
Jokainen päivä ei välttämättä ole hyvä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää.
Teksti: Anu Kytölä
Kuvat: Anne Kalliola
