Nelijalkaiset veivät mukanaan

Janne Pitkäniemi on juuri aloittanut Suomen Syöpärekisterin johtajana. Uusi pesti ja sen mukanaan tuoma vastuu toisi monelle paineita ja haasteita suunnata ajatukset pois työstä vapaa-aikana. 

Janne Pitkäniemi lähtee tallille ja hevosten pariin. Silloin ajatukset ovat vain ratsastamisessa ja hevosessa.

”On hienoa kuunnella kavioiden kopsetta ja katsoa, miten nuo luontokappaleet nauttivat toistensa seurasta. Hevosten kanssa puuhastelusta olen saanut voimaa arkeen enemmän kuin olisi koskaan etukäteen arvannut.

Olen aina pitänyt eläimistä. Nuorena kotonani ei ollut lemmikkejä, mutta äitini oli aina kiinnostunut eläimistä ja luonnosta. Koiria on ollut seuranani vuosia, mutta hevostallille menin vaimoni mukana noin pari vuotta sitten.  Mielikuvani olivat varmaan elokuvista, missä hevosilla vain ”karautetaan menemään”. No enempää en olisi voinut olla väärässä. Aloitin siitä mistä pitääkin eli tekemällä maasta käsin yksinkertaisia asioita hevosten kanssa ja matka jatkui ratsastuksen alkeiskurssille reilu vuosi sitten. Aika pian nuo nelijalat veivätkin jo mukanaan.

Kiehtovaa on ollut huomata, miten hevosen selässä ollessa ajatukset siirtyvät pois kaikesta muusta. Yllättävin kokemus on ollut, miten pienillä omilla eleillä, liikkeillä jopa ilmeillä on suuri merkitys hevosen kanssa toimittaessa. Tuntuu kuin jokainen vartaloni asento, paino, ele tai puheeni painotus olisi ilmaus, jolla viestin hevoseni kanssa. Tämän yhteyden rakentaminen opettaa myös kärsivällisyyttä.

Minusta tuntuukin ajoittain siltä, että hevoset lukevat meitä jopa paremmin kuin itse tai toiset ihmiset. Rento ja luonteva suhtautuminen näihin herkkiin eläimiin on avain virkistävään yhdessä oloon.  Hienolta on tuntunut luottamuksen saaminen eli tunne siitä, että teimmekö todella tämän yhdessä. Olen kokenut virkistäväksi olla ihan vain rivioppilaana kouluratsastustunneilla ja jokaiselta oppitunnilta olen napannut jonkin pienen asian mukaani.

Tallillani on tapana päästää hevoset kesälomalle vihreälle laitumelle. Tänä vuonna sain ratsastuskauden loputtua laskea tuntihevoseni vapaaksi samaan aikaan yhdessä muiden kanssa. Tuo näky, kun koko lauma kirmaa yhdessä, on sykähdyttävä kaltaiselleni kaupunkilaispojalle.”

Kuva: Eeva Anundi