Onneen kuuluu myös surua

Roosa nauhan suunnitellut taiteilija Seela Sella on kohdannut syövän monta kertaa läheltä ja tietää, että onnelliseenkin elämään kuuluu surua. Elämä on monimutkaista ja rikasta, eikä sitä voi ratkaista tässä ja nyt.

Kun Seela Sellan mummu sairastui rintasyöpään, elettiin sisällissodan runtelemassa Suomessa. Sota jätti syvät haavat myös mummuun, joka jatkoi aselevon jälkeen elämäänsä kahden pienen lapsen yksinhuoltajana.

Mummu selvisi syövästä, mutta rinta leikattiin pois.

”Mummu, joka rakasti saunomista, ei voinut sen jälkeen mennä enää koskaan yleiseen saunaan, koska ihmiset luulivat syövän tarttuvan”, Seela muistelee.

”Itse en koskaan pelännyt mummun puuttuvaa rintaa. Mummu suhtautui siihen luonnollisesti ja niin minäkin.”

Mummun silmäterä ei osallistu hautajaisiin

Mummun syöpä uusiutui 40-luvulla, eikä mitään ollut enää tehtävissä. 11-vuotias Seela joutui hyvästelemään isoäitinsä.

Pieni Seela oli mummun silmäterä, eikä hän suostunut menemään mummun hautajaisiin.

”Äitini oli tavattoman viisas ihminen ja hän antoi minun tehdä oman päätökseni”, Seela kertoo.

”Olin elokuvissa ja sen jälkeen istuin Tampereen rautatieasemalla, kunnes hautajaiset olivat ohi.”

Seela halusi olla lähellä mummua ja siksi tämän kuolinvuoteesta tuli Seelan sänky. Ihmiset eivät sitä ymmärtäneet.

”Meiltä kysyttiin, että eikö Seelaa pelota? En ymmärrä mitä minun olisi pitänyt pelätä, sitä sänkyäkö? Seela muistelee.

Ajatus tyttären syövästä on torjuttava

Syöpä oli kohdattava jälleen, kun toinen Seelan luottohenkilö, rakas Heljä-täti sairastui kurkkusyöpään. Täti pelkäsi kipuja niin paljon, että hän ajautui epätoivoiseen ratkaisuun ja lopetti elämänsä oman käden kautta. Tädin kohtalon vuoksi Seelalle on tärkeää, että kehittyvien syöpähoitojen ansiosta sairastuneiden ei tarvitse kokea kipuja niin paljon.
Sitten tuli tieto oman tyttären munuaissyövästä. Oman lapsen sairastuminen oli niin rankka kokemus, että Seela torjui kokemuksen mielestään heti kun syöpähoidot olivat ohi.

”Sairauden aikana uskalsin kohdata kaiken, mutta sen jälkeen pyyhin asian mielestäni. Kun syövästä päästiin eroon, halusin vaan jatkaa tavallista elämää”, tyttärensä leikkauksen aikana ensi-illassa näytellyt Seela muistelee.
”Tällaista se on näyttelijän elämä, ensi-iltaan tullaan vaikka haudasta.”

Näytetään tunteemme!

Monta kertaa läheisen roolissa syövän kohdannut Seela ei miettinyt kauaa, kun häntä pyydettiin uudeksi Roosa nauha -suunnittelijaksi. Nyt hän kannustaa kaikkia näyttämään tunteensa ja tukensa.

”On paljon helpompi seurustella ihmisten kanssa, kun näyttää tunteensa. Toiseen on helpompi suhtautua ja sitten asia puretaan”, Seela uskoo.

Tunteensa rehellisesti paljastava ihminen paljastaa itsensä.

”Kahden ihmisen kohtaaminen on arvokkainta mitä on. Hetkellä, kun tavoittaa toisen ihmisen, ei tarvita sanoja. Hetki on käsin kosketeltava, eikä se tarvitse selityksiä.”

Erityisesti surevan ihmisen lähellä ei tarvita sanoja.

”En voi tehdä muuta, kuin olla kunnioituksesta hiljaa surevan ihmisen edessä. Uskon, että ihminen hiljaisuudessa myös aistii, että hän saa tulla puhumaan, jos hän haluaa”, Seela kertoo.

Rehellinen ilo lähestyy onnellisuutta

Seela Sellalle elämä on monimutkaista ja täynnä kaikenlaista, mitä ei tarvitse selittää.

”Nuorempana minulla oli selkeämmät mielipiteet. Asiat olivat näin tai noin. Emme me pysty elämää tässä ratkaisemaan. Ainoa mihin pystymme on se, että kohtaamme toisen ihmisen.”

Seela kehottaa ihmisiä tutustumaan tunteisiinsa. Se vie aikaa ja matka voi viedä syvälle, ehkä jopa onneen saakka.

”Onnellisuus on jo niin suuri asia, että se sisältää vapautumisen. Se on rauhaa. Silloin ei roiku kiinni missään. Onnellinen voi olla koko ajan, koska onneen kuuluu myös surua”, Seela tietää.

Hyvän olon voi saada myös tukemalla Roosa nauha -keräystä.

”Auttamalla saa itselleen pienen palan onnellisuutta”, näyttelijä hymyilee.

Kuka Seela Sella?

Rakastettu näyttelijä Seela Sella lähti mukaan Roosa nauha -keräykseen innolla.

– Kunnioitus ihmisiä ja elämää kohtaan sai minut lähtemään mukaan. Tämä on myös kunnianosoitukseni mummulle, Heljä-tädille ja Ilona-tyttärelleni, jotka ovat kohdanneet syövän. Ihan itsekkäistäkin syistä kannattaa tukea syöpätutkimusta, sillä jos haluaa jotain hyvää tehdä elämässään, näin pienellä voi saada hyvän mielen.

Teksti: Anu Koikkalainen
Kuvat: Juha Törmälä