Kohtaamiset antavat voimia neuvontahoitaja Miia Sjöblomille
Miia Sjöblom tekee tällä hetkellä juuri sitä työtä jota toivoikin, kun hän itse nuorena sairasti syöpää sairaalan sängyssä.
”Asun Espoossa ja olen pienen 7-vuotiaan pojan ja cockerspanieli Barryn äiti. Työskentelen Syöpäjärjestöjen psykososiaalisen tuen yksikössä neuvontahoitajana. Kohtaan päivittäin eri ikäisiä ja erilaisessa elämätilanteissa olevia ihmisiä, joita syöpä jollakin tavalla koskettaa tai mietityttää. Toimin työssäni myös vähävaraisten syöpäpotilaiden hakemusasioiden parissa.
Työssäni jokainen puhelinkeskustelu tai viesti on aina erilainen. Jokainen Ihminen kohdataan yksilönä ja työ vaatii ihmistuntemusta ja herkkyyttä kuulla asioita usein myös rivien välistä. Asiakkaiden antama kiitos ja kohtaamiset antavat itselleni voimia sekä ajattelemisen aihetta. Olen ylpeä siitä työstä, jota yhdessä pienenä mutta osaavana tiiminä teemme.
Motivaatio ja vahva palo tähän työhön on itselläni syvällä henkilökohtaisessa kokemuksessa ja syöpään sairastumisessa nuorena. Sen myötä koko uravalinta oikeustieteenopinnoista kääntyi syöpäpotilaiden pariin.”
Miian toiveet
Toivon ettei kenenkään sairastuneen tai läheisen tarvitse jäädä raskaan taakan kanssa yksin ja että kaikki löytäisivät elämässä pieniä asioita, jotka kannattelevat eteenpäin edes pienen hyvän hetken kerrallaan. Toivon että jokainen osaisi suhtautua itseensä myötätuntoisesti myös sairauden keskellä.
Toivon että yhä useammat sairastuneet ja läheiset löytäisivät huolensa keskellä tuen kauttamme ja uskaltautuisivat olemaan palveluumme yhteydessä ja että voimme jatkossakin olla helposti lähestyttävä taho jossa asiakkaat tulevat kohdatuksi ihmisinä.
Toivon kaikille tasapainoa ja valon pilkahduksia arkeen sekä omien kiinnostuksen kohteiden ja harrastusten vaalimista työn, ympäristön ja elämän eri haasteiden vastapainoksi. Toivon rohkeutta jokaiselle tehdä elämästään omannäköisen luopumatta itselle tärkeistä asioista sairauden tai surun keskellä.
Teksti: Anu Kytölä
Kuva: Jussi Helttunen
