On etuoikeus olla tukena toiselle sairastuneelle

Vertaistukikoulutus antoi hyvät valmiudet toimia vertaistukijana, kertoo Tuija Etula. Hän on Coloresin, Suomen suolistosyöpäyhdistyksen vapaaehtoinen.

Ensimmäinen kokemukseni vapaaehtoistyöstä ja vertaistuesta ajoittui omalle hoitoajalle. Tapasin sairaalan odotushuoneessa sydämellisen vapaaehtoisen. Hänestä jäi itselleni hyvä ja mieluinen muisto. Myöhemmin olen päässyt häntä myös kiittämään tästä kohtaamisesta.

Tässä vaiheessa ei vielä tullut mieleen, että itse voisin joskus olla tukihenkilö.

Netin kautta tutustuin Coloresiin. Hain ja pääsin syksyllä 2020 yhdistyksen järjestämälle vertaistukikurssille, joka järjestettiin koronan vuoksi ensimmäistä kertaa etänä Zoomin välityksellä.

Koulutusta saa vuosittain jatkaa täydennyskoulutuksilla. Koulutus tuo minulle tukea ja turvaa vertaistukijana. Lisäksi saan tukea tarvittaessa yhdistyksen henkilökunnalta.

Vertaistukikoulutus avasi silmäni lopullisesti sille, kuinka tärkeää on saada vertaistukea elämää mullistavan sairauden keskellä. Osa koulutuksessa tapaamistani ihmisistä on edelleen minulle tärkeä vertaistukiryhmä. Pidämme yhteyttä ja tuemme toisiamme tässä tehtävässä.

Tässä työssä minua viehättää vahva yhteisöllisyys ja myös se suuri etuoikeus, että voi olla avuksi ja tueksi toiselle saman kokeneelle ihmiselle hänen heikolla hetkellään tai iloita yhdessä hänen hyvänä päivänään.

Vapaaehtoistyö on antamista ja saamista. Vaikeiden asioiden käsittely ja työstäminen kuuluvat myös asiaan, mutta niitä on oman kokemuksen vuoksi helpompi ymmärtää. Tärkeä on pitää huolta omasta jaksamisesta ja muistaa omat voimavarat.

Vanha klisee jaetusta ilosta on toteutunut ja myös surujen puolittuminen on mielestäni totta.

Olen kokenut, että omat läheiset ovat korvaamaton tuki sairauden aikana, mutta hyvin tärkeä osa tuesta on tullut minulle vertaistuen kautta.

Syöpäyhdistykset tekevät hyvää työtä ja niiden toiminnan tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Rohkaisenkin sinua, joka vielä mietit vertaistukeen liittyviä kysymyksiä, olemaan yhteydessä yhdistykseen on tarpeesi sitten saada tukea tai koet olevasi valmis toimimaan itse vertaistukihenkilönä.

Minä sain suolistosyöpädiagnoosini kesällä 2019 suurena yllätyksenä, kun tutkittiin, onko minulla nivustyrä. Hoitojakso oli rankka, mutta tehokas, joten ilokseni sain kuulla, että hoito tehosi hyvin. Sytostaatit jättivät kuitenkin jälkensä elimistööni ja neuropatia vaivaa ja vaikuttaa elämääni edelleen. Kaikkiaan elämä on tasapainottunut ja voin tällä hetkellä hyvin.

Teksti Anu Kytölä
Kuva Eeva Anundi